Toivotan erittäin aurinkoista talvipäivää kaikille lukijoille! Tänään on hyvä päivä jakaa hieman ajatuksia ja kokemuksia viimeviikkoisesta reissustani lappiin, olihan se kerta kaikkiaan upeaa. Olen asunut koko ikäni Itä-Helsingissä, tarkemmin ottaen Kontulassa missä betoniset korkeat kerrostalot ovat vierivierin ja autojen pakokaasut jylläävät taukoamatta vuorokauden ympäri. Perheeni kanssa ajattelimme ottaa pienehkön irtioton arjesta ja suunnata viikon mittaiselle reissulle lappiin, leville. Matka starttasi tammikuun viimeisen viikon alussa, pakkasimme autoon toppavarusteita, hieman evästä pitkää matkaa varten ja tietysti reippaasti reissumieltä. Voin kertoa, että matka oli raastavan pitkä, ajeltuani noin 600km näin edessäni kyltin ”Tervetuloa Ouluun!”, tiesin että matkaa tästä olisi vielä melkein 400 kilometriä. Poikamme Teppo oli jo lopen väsynyt istumaan autossa vaikka olikin reissusta ennen matkaan lähtöä ehkä se kaikkein innokkain. Päätimme tehdä välistopin Ouluun ja vuokrata cumuluksesta hotellihuoneen, nukkua yön yli ja lähteä taas aamulla virkeänä kohti leviä.

Oulusta leville ajaessamme ihailimme upeita maisemia ja lumen runsasta määrää. Lunta oli valehtelematta toista metriä, metsään ei nähnyt kolmea metriä pidemmälle, sillä tuntui kuin tien vieressä olisi ollut vain isot lumivallit jotka puut muodostivat. Helsingissä lumenmäärä lähenteli enemmälti viittä senttimetriä. Auton mittari näytti että ulkona on kiperät 32 astetta pakkasta, huh eipä ole hetkeen tullut tämänmoisia lukemia vastaan. Leville päästyämme kurvasimme vuokraamamme mökin pihalle, kyseessä oli hirsimökki missä oli myös parvi, Teppo valtasi parven itselleen ensitilassa ja me vaimomme kanssa jaoimme makuuhuoneen alakerrasta.

Ensimmäisenä päivänä suuntasimme levin laskettelukeskukseen, vuokrasimme välineet ja hyppäsimme rinteiden pauloihin. Teppo halusi välttämättä kokeilla lumilautaa, minä ja vaimoni otimme perinteiset sukset. Rinteitä oli yli 50 kappaletta ja maisemat tunturin päältä olivat henkeä salpaavat. Kävimme porukalla syömässä Tuikku nimisessä ravintolassa joka sijaitsee aivan levin huipulla, ruoka oli hieman tyyristä, mutta erittäin hyvää. Illalla mökille päästyämme, ajattelimme pistäytyä legendaarisella Hulluporo Areenalla. Siellä oli mukavan hulppea tunnelma sillä tupa oli lähes täynnä ja lavalla esiintyi Arja Koriseva. Itselleni Arjan musiikki ei ole koskaan oikein uponnut, mutta se kuuluu vaimoni suosikkeihin. Teppokin pääsi mukaan, sillä hän oli täyttänyt viime vuoden joulukuussa 18 vuotta. Arja Koriseva ei ollut myöskään hänelle se mieluisin esiintyjäsuosikki.

Loppupäivinä reissumme aikana vierailimme muun muassa isolla porotilalla, missä meille esiteltiin miten poroja ruokitaan. Niille tarjottiin erilaisia jäkäliä ja meille kerrottiin että porot syövät enemmän kesäisin jolloin he myös keräävät runsaasti vararavintoa talvea varten. Vaimoni oli kauhuissaan kun tilanpitäjä kertoi että jossain vaiheessa niistä tehdään paistia, olivathan ne jotenkin niin sympaattisia elukoita. Muutamana päivänä kävimme uudelleen myös laskettelemassa ja pistäytymässä erilaisissa kodissa paistelemassa makkaraa. Myös turistipuodissa piti piipahtaa ja ostaa kotiin hyllyn päälle muutama lappia muistuttava esine, olimmehan me turisteja siinä missä muutkin. Teppo oli mielissään reissun toiseksi viimeisenä päivänä, kun päätin vuokrata meille moottorikelkat, kävimme ajelemassa Ylläksellä asti jonne matkaa kertyi reippaat 60 kilometriä. Vaimoni ei uskaltanut lähteä matkaan, vaan hän päätti lähteä hiihtämään vuokraamillaan suksilla. Matka Levin ja Ylläksen välillä oli UPEA, en tule koskaan unohtamaan sitä, maisemat olivat niin hienot että niitä ei voi edes kuvitella, ennen kuin sen itse kokee.

Tässäpä tämä pieni tarina lyhykäisyydessään sitten olikin. Kaikkia yksityiskohtia en kyennyt tähän kiteyttämään, mutta toivon mukaan sait yleiskuvan siitä kuinka hieno elämys on reissata lappiin. Aina kun ei tarvitse lähteä ulkomaille etelän lämpöön, vaan voihan sitä tukea suomalaistakin matkailua vaikkapa näin lappiin reissaamalla.